Olethan jo jakanut selainhistoriasi Helsingin Sanomat tykkää oransseista palloista. Näin voi päätellä, jos lukee elokuussa kirjoittamani jutun Scoopinionista, yhteisöllisestä uutisten arviointi- ja suosittelupalvelusta. Scoopinion on Chrome-selaimeen asennettavasta lisäosasta ja verkkopalvelusta koostuva pieni kaveri. Se välittää lukemasi uutiset maailman ihmeteltäväksi. Palvelu kehitettiin Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-kilpailuun. Sen tarkoituksena on HS:n mukaan "löytää tiedonvälitykseen ja journalismiin uusia toimintatapoja ja menestyviä liiketoimintamalleja." Kun leikkasin palvelulle esittelyvideon, työryhmä oli jo päässyt kymmenen finalistin joukkoon ja saanut 100 000 euroa alkupääomaa. Miehet näyttivät Zombiewalkilta eksyneiltä, kun suunnittelimme videota kämpilläni. Asiaa ei helpottanut se, että asuntoni sijaitsee Suvelassa. Startup-tuntien tekeminen taisi kuitenkin maksaa itsensä takaisin, sillä Scoopinion voitti kilpailun! Ryhmä sai säätiöltä 250 000 euroa palvelun jatkokehittelyyn. Scoopinion on nerokas siinä, että se tekee jakamisesta näkymätöntä -- ei enää jakonappeja, tykkäysnappeja tai plus-ykkösiä. Seuraavaksi pojat voisivat tehdä saman silmäpusseilleen.
Mainokset
Unettava tilapäivitys vanhoista pieruista Aloitin jo toisen vuoteni käsikirjoituksen opiskelijana, eikä Dome ole vieläkään lisännyt minua Facebook-kaveriksi. Johanna Korhonen selvensi meille alan ammattikäytäntöjä. Opimme, että käsikirjoittajan ei kannata tehdä sopimusta, jossa hänelle vieritetään vastuu elokuvan aiheuttamista vahingoista. Olisi tosin hauskaa (ja mahdollisesti oikeudenmukaista), jos uuden Conan the Barbarianin näytöksessä oksennellut henkilö veisi käsikirjoittajan käräjille. Opimme myös, että sopimukseen liittyviä riita-asioita ei kannata selvitellä Joensuun käräjäoikeudessa, mikäli asuu pääkaupunkiseudulla. Jatkamme syksyllä lyhytelokuvaideoiden kehittelyä pienryhmissä. Tarkoituksena on tehdä valmis käsikirjoitus ja esittelypaketti, joka sitten pitchataan luokalle ja opettajille. Vain yksi elokuva toteutetaan koulun opinto-ohjelman piirissä. En ole innostunut ryhmämme ideasta tällä hetkellä. Alkuperäisessä konseptissa oli henkilö, joka laittoi puun oksiin silmuja kevään tullessa. Nykyinen versio kertoo hoitajien vallankäytöstä vanhainkodissa. Aihe on sinänsä herkullinen ja tarvitsee lisää julkisuutta. Minua kuitenkin vaivaa, etten tiedä hoitolaitoksista mitään. Minulla on 75-vuotiaan miehen selkä, mutten ole työskennellyt päivääkään vanhainkodissa tai sairaalassa. Käsikirjoituksessamme hoitajat ovat välinpitämättömiä asiakkaiden suhteen. Vanhusten huolet ja kiistat sivuutetaan. Hoitajat pistävät heidät tekemään fyysistä työtä. Lopussa vanhukset kostavat koristelemalla joulukuusen palavilla sikareilla. Elokuva on komedia ja siinä on ilahduttavan anarkistinen loppu, mutta joku mättää. Keskustelin asiasta lääketieteellisessä opiskelevan kaverini kanssa. Hän antoi ymmärtää, että vain pieni osa lähihoitajista jatkaa työtä pidempään. Jäljelle jäänyt aines on todennäköisesti hyvin motivoitunutta. Kaverini mukaan hoitajien vallankäyttö voi johtua kahdesta ominaisuudesta: kyynistyneisyydestä ja osaamattomuudesta. Ensimmäinen koskee lähinnä pidempään työssä olleita, jälkimmäinen on nuorten ongelma. Joka tapauksessa kyseiset piirteet ovat hoitajien keskuudessa harvinaisia. Tajusin, että minun on pohdittava vallankäyttökysymystä tarkemmin. Mitä valtiotieteilijä-medianomi voi tietää vanhainkodin dynamiikasta? Tiedän kyllä vanhuksista jotain. Kirjoitin aiheesta jutun Media ry:n ainejärjestölehti Groteskiin vuonna 2009. Kerroin oppineeni paljon isosedältäni Saulilta. Sauli ilmoittautui jatkosodassa hiihtopartioon ja kuoli väijytykseen. Hän opetti minulle, ettei ikinä tule ilmoittautua vapaaehtoiseksi mihinkään.