Olethan jo jakanut selainhistoriasi Helsingin Sanomat tykkää oransseista palloista.
Näin voi päätellä, jos lukee elokuussa kirjoittamani jutun Scoopinionista, yhteisöllisestä uutisten arviointi- ja suosittelupalvelusta. Scoopinion on Chrome-selaimeen asennettavasta lisäosasta ja verkkopalvelusta koostuva pieni kaveri. Se välittää lukemasi uutiset maailman ihmeteltäväksi.
Palvelu kehitettiin Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-kilpailuun. Sen tarkoituksena on HS:n mukaan "löytää tiedonvälitykseen ja journalismiin uusia toimintatapoja ja menestyviä liiketoimintamalleja." Kun leikkasin palvelulle esittelyvideon, työryhmä oli jo päässyt kymmenen finalistin joukkoon ja saanut 100 000 euroa alkupääomaa. Miehet näyttivät Zombiewalkilta eksyneiltä, kun suunnittelimme videota kämpilläni. Asiaa ei helpottanut se, että asuntoni sijaitsee Suvelassa. Startup-tuntien tekeminen taisi kuitenkin maksaa itsensä takaisin, sillä Scoopinion voitti kilpailun! Ryhmä sai säätiöltä 250 000 euroa palvelun jatkokehittelyyn.
Scoopinion on nerokas siinä, että se tekee jakamisesta näkymätöntä -- ei enää jakonappeja, tykkäysnappeja tai plus-ykkösiä.
Seuraavaksi pojat voisivat tehdä saman silmäpusseilleen.
avoin lähdekoodi
Tiedän, mitä luit viime kesänä
Kaipaatko joskus pientä kaveria (mahdollisesti kääpiötä), joka istuisi olallasi ja kailottaisi maailmalle kaikki lukemasi uutiset? Olen löytänyt sovelluksen, joka tekee tästä totta.
Scoopinion on yhteisöpohjainen uutistenjakopalvelu. Sen lähtökohtana on, että uutislinkkien jakaminen kavereille on hankalaa. On kopioitava linkki, liitettävä se esimerkiksi Facebookin tilapäivitykseen ja katsottava keille ihmisille sisältöä kehtaa näyttää. Tai sitten painetaan uutisen sivulta löytyvää Twitter-nappia ja kirjaudutaan palveluun.
Tätä kirjoittaessani tajuan, että toimenpide on jo hyvin helppo. Miten tuosta voi enää parantaa? Ehkä Scoopinion käyttää jonkinlaista pantaa, joka tarkkailee käyttäjän aivokäyrää ja jakaa linkkejä ajatuksen voimalla Facebookiin.
Scoopinionin varhainen konseptikuva
Kyse on jostain paljon yksinkertaisemmasta. Sovellus rekisteröi kaikki lukemasi uutiset ja näyttää ne automaattisesti profiilissasi. Scoopinion-profiilisi täyttyy pikkuhiljaa oransseista, numeroiduista palloista. Ne eivät ole plussapisteitä, vaan osoittavat kuinka paljon olet lukenut kutakin artikkelia. Scoopinion tarkkailee otsikoiden lisäksi tapaa, jolla luet: tekstin vieritystä, sivulla kulunutta aikaa ja niin edelleen. Kerätty data analysoidaan ja uutinen pisteytetään sen mukaisesti.
Kun olet aikasi kolunnut Iltalehteä ja Hesaria, sinulle kerääntyy natsoja, jotka muistuttavat Foursquaren kunniamerkkejä (badge) tai videopelien saavutuksia (achievement).
Jos sinulla on kavereita, voit lisätä heidät palveluun. Silloin näet, millä sivuilla he ovat käyneet. Näet, että he ovat lukeneet vain New York Timesin ja Guardianin kaltaisia arvostettuja julkaisuja, että he ovat tason 20 “evankelistoja”, kultivoituneita keskustelijoita ja muutenkin parempia ihmisiä kuin sinä.
Ovat ne pallot sittenkin plussapisteitä.
Scoopinion on tällä hetkellä beta-vaiheessa, eikä sillä ole liikaa käyttäjiä. On vaikea sanoa, miten suosion kasvu muuttaisi sen luonnetta. Luulen kuitenkin, että palvelussa käynnistyisi samanlainen imagonmuokkaussota kuin kaikissa sosiaalisissa medioissa. Ihmiset pyrkisivät luomaan itsestään kuvan ahkerina ja älykkäinä uutisten kuluttajina.
Koska Scoopinionissa linkkejä ei jaeta käsipelillä vaan ne ilmestyvät palveluun automaattisesti, käyttäjän olisi jo lähtökohtaisesti päätettävä, lukeeko tämän jutun Hulk Hoganin tyttärestä vai New York Timesin artikkelin, jossa ruoditaan taustoja Angela Merkelin päätökselle luopua ydinvoimasta. Hieman kuin joutuisi valitsemaan McBacon-aterian ja salaatin välillä.
Scoopinion toiminnassa
Lukemiaan roskauutisia voi kyllä käydä poistamassa profiilisivua pilaamasta, tai sitten Scoopinionin selainjatkeen voi kytkeä tilapäisesti pois päältä.
Tämä kuitenkin sotii vastoin palvelun ideaa. Tarkoituksenahan lienee antaa mahdollisimman todenmukainen kuva lukutottumuksistasi. Näin jaat kavereillesi asiat, jotka oikeasti kiinnostavat sinua, etkä vain niitä, jotka rakentavat sinusta yksipuolisen kaunista kuvaa sosiaalisessa mediassa.
Scoopinion pyrkii myös luomaan yhteisöllisyyttä kiinnostusten ympärille, ei erottamaan käyttäjiä narsistisiksi saarekkeiksi. Kun tarpeeksi moni lukee artikkelin, se nousee etusivulla (Scoops) listan kärkeen. Uutisia voi kommentoida, joten niiden ympärille syntyy helposti keskustelua.
Palvelu poikkeaa Facebookista tai jopa Google+:sta sisältölähtöisyydessään. Edellä mainituissa käyttäjän nimi pongahtaa virtaan lihavoituna profiilikuvan kera, ja linkki sijoittuu sen alle. Scoopinionissa jaettu “skuuppi” on näkyvin. Sitten mainitaan lähde ja vasta lopuksi skuupin löytänyt käyttäjä.
Tässä mielessä Scoopinionilla on ehkä paremmat edellytykset pitää yllä laadukasta sisältöä. Itse koen kuitenkin egoa korostavat natsat uutisvirtaa addiktiivisemmaksi. Vietän paljon aikaa tuijottaen omaa profiilisivuani. Dopamiini virtaa kroppaani, kun saavutan kolmannen tason tutkija-arvon.
Palataan vielä kääpiöön, jonka mainitsin katsauksen alussa.
Snoop… anteeksi — Scoopinion ei ole niille, jotka tahtovat varjella yksityisyyttään. Chrome-selaimeen asennettava jatke vaatii kattavat oikeudet tietoihisi. Nykyään jatke kertoo ennen asentamista, mitä se tarkkaan ottaen tekee. Lisäksi tunnen kehittäjätiimin ja tiedän, ettei palvelu missään nimessä anna tietojasi vääriin käsiin tai toimi muutenkaan epäilyttävällä tavalla.
Pelkästään se, että palvelu toimii lupaamallaan tavalla, aiheuttaa epämukavan tunteen. Pelkään, että kovin moni ei vielä ole valmis jakamaan kaikkea lukemaansa koko maailmalle. Jopa minä pidän jatketta useimmiten pois kytkettynä.
Scoopinionilla on mielestäni mahdollisuuksia kehittyä moneen suuntaan. Siitä voisi tulla pienen mediakeskeisen piirin keskusteluhuone, pelimäinen imagon kehittäjä tai taustalla pyörivä osa jokapäiväistä verkkosurffausta. Se on mielenkiintoinen ja omaperäinen ratkaisu sisällön jakamiseen ja pienellä tavalla aikaansa edellä.
Palvelussa on yksi vakava puute. Siinä ei vielä ole ominaisuutta, joka jakaisi kaikki lukemasi artikkelit Facebookissa.
Rahaa tyhjästä
Tiedäthän ne Lidlissä myytävät miesten vaatteet jotka näyttävät siltä, että Berliinin eläintarhan asukit ovat leikanneet ja liimanneet kankaan palasia yhteen? Minulla ei pian ole varaa niihin.
Kun talouteni heikkenee, yritän kehittää innovatiivisia ratkaisuja tulojen kasvattamiseksi. Usein niihin liittyy sosiaalisen median startup-yrityksen, aikakauslehden tai jalkapalloa ja pesäpalloa yhdistelevän urheilulajin kehittäminen. Sanomatta selvää, että nuo ratkaisut jäävät aina ajatuksen tasolle.
Nyt olen kuitenkin viisastunut, enkä enää halua panostaa jalkapesään. Olen löytänyt paljon helpomman keinon rikastumiseen. Luon rahaa tyhjästä — omalla kotitietokoneellani. Ennen kuin suljet tämän välilehden, anna, kun selitän.
Bitcoin on täysin digitaalinen valuutta, jonka väitetysti loi Satoshi Nakamoto -nimellä kulkeva henkilö parisen vuotta sitten. Valuutta on desentralisoitu eli järjestelmää pyörittäviä pankkeja ei ole. Sen sijaan kaikki maksut ja siirrot hoituvat hajautetusti vertaisverkossa (peer to peer). Bitcoin-järjestelmää ylläpitävät siis käyttäjät itse.
Huomautan, etten ole taloustieteilijä enkä muutenkaan tiedä rahasta mitään — muutenhan minulla olisi sitä. Antakaa siis anteeksi kuvaukseni virheellisyydet.
Bitcoin-järjestelmäperustuu kryptografiaan. Käyttäjät säilyttävät tietokoneellaan bitcoin-lompakkoa, joka koostuu julkisesta ja yksityisestä avaimesta. Käyttäjän julkinen avain on hänen nk. bitcoin-osoitteensa, joka näkyy ulkomaailmalle. Yksityinen avain taas on merkkisarja, joka kertoo, että lompakossa olevat bitcoinit kuuluvat käyttäjälle.
Bitcoinit kulkevat transaktioina käyttäjien lompakoiden välillä. Vertaisverkko arvioi siirron ja vahvistaa, ettei siirrossa ole mitään hämärää.
Olli on idiootti
Olli (nimi muutettu) on rutiköyhä, tunnettu huijari ja oman edun tavoittelija.
Oletetaan, että Olli tahtoo maksaa Matille viisi bitcoinia (BTC) tässä mainitsemattomista palveluksista. Hän lähettää kolikkonsa Matin bitcoin-osoitteeseen. Samassa Olli luopuu kolikoistaan ja allekirjoittaa siirron yksityisellä avaimellaan.
Olli on ajat sitten käyttänyt viimeiset bitcoininsa huumeisiin. Hän on kuitenkin hakkeroinut bitcoin-asiakasohjelmansa niin, että se käyttää samoja rahoja aina vain uudestaan ja uudestaan. Toisin sanoen hän aikoo kopioida bitcoinejaan.
Bitcoin-järjestelmä hylkää pian hänen transaktionsa.
Järjestelmä toimii niin, että jokainen transaktio sisältää historian kaikista sitä edeltävistä maksuista. Koko tuota klönttiä sanotaan blokkiketjuksi. Blokkiketju on muodoltaan kryptografinen hash.
Suomeksi: tiedot kaikista maksuista työnnetään eräänlaisen monimutkaisen jauhimen läpi (hieman kuin Alvar Gullichsenin maalauksissa), ja ulos tulee älyttömältä näyttävä sarja merkkejä. Jos Ollin maksu olisi käynyt yhteen sarjan kanssa, se olisi lisätty blokkiketjuun, joka olisi taas pidentynyt yhdellä transaktiolla.
Bitcoin-järjestelmä on siis luotettava, koska se estää mahdolliset huijausyritykset vertaisverkon ja kryptografian voimin.
Huumeita ja sukkia
Bitcoin on myös anonyymi, koska transaktion osapuolia on vaikeaa tai mahdotonta jäljittää. Järjestelmässä transaktiot kirjataan vain bitcoin-osoitteiden välille, tyyliin:
13vm8jB5Cy6abykkvuUGAaE4PC4a5j4YNz
lähetti 15 bitcoinia osoitteeseen:
1DqvoyAuf2YyVRbumj1tdPJcmvBzJEDZC7
Anonyymius ja maailmanlaajuinen pääsy mahdollistavat asioita, jotka johtaisivat perinteisen rahan maailmassa pidätyksiin. Kuka tahansa voi vaikka perustaa bitcoinilla pyörivän internet-kasinon ja kiertää RAY:n monopolin Suomessa. Verkossa on myös ainakin yksi palvelu, josta bitcoineilla voi ostaa laittomia huumeita. Mutta mikä tärkeintä, bitcoineilla voi jo tilata alpakkasukkia.
Jos innostuit, tämä on vasta alkua. Käyttäjä voi nimittäin luoda itselleen bitcoineja tyhjästä. Tämä mahdollistaa ainakin teoriassa rikastumisen.
Kultaryntäys
Käyttäjä voi valjastaa tietokoneensa jauhamaan kryptografisia laskutoimituksia, joiden tuloksena voi olla uuden, ainutlaatuisen bitcoinin löytäminen. Tätä kutsutaan louhimiseksi (mining).
Käyttäjä louhii muiden kanssa blokkeja, joiden tulee sisältää tiedot edellisistä transaktioista ja neljä nollaa (0000). Kun vertaisverkko on arvioinut käyttäjän louhiman blokin ja todennut sen muodoltaan oikeaksi, se julistaa blokin ratkaistuksi ja palkitsee käyttäjän 50 bitcoinilla.
Valitettavasti bitcoinien louhiminen on tehomyllylläkin hidasta. Järjestelmää kontrolloidaan niin, että bitcoineja syntyy arviolta kuusi kertaa tunnissa. Lisäksi sitä mukaa kun bitcoinit lisääntyvät, niiden louhimiseen tarvittavat laskutoimitukset vaikeutuvat huomattavasti.
Lopulta bitcoineja ei enää voi luoda ollenkaan — enin kierrossa oleva määrä voi olla 21 miljoonaa BTC:tä.
Bitcoinien louhinta on tehokkainta AMD:n näytönohjaimilla. Jostain syystä NVIDIA:n vastaavat kortit kelpaavat vain pelaamiseen. Tällä hetkellä tehokkaimmat grafiikkakortit voi tarkistaa esimerkiksi täältä.
Kannattaa muistaa, että louhinta kuluttaa paljon sähköä. Jos mielii saada toiminnan kannattavaksi, on tuoton ylitettävä sähkökulut. Siihen vaaditaan jo kunnon vääntöä.
Vähitellen alkaa käydä selväksi, ettei NVIDIA-korttini pelasta talouttani. Tätä kirjoittaessa hallussani on reilun dollarin arvosta bitcoineja, eikä sillä saa edes alpakkasukkia.
Seuraisitko brasilialaisen jujutsun ja jääkiekon yhdistelmää?
PS. Jos pidit tästä jutusta, voit lahjoittaa mielivaltaisen summan bittikolikoita osoitteeseen 14puzpBeBjRV1RXGdZ1kjVqMqE8tnZJVME.
Kim Haldin 