Isompi vehje

Luotettava lähde kertoi minulle, että elokuvakoulumme on hankkinut ensimmäisen oikean elokuvakameransa.

Syväkurkkuna” esiintyvä lähde on viime vuoden ajan luonut kiinteitä suhteita koulun kalustovastaaviin. Hän oli mukana toimikunnassa, joka päätyi sijoittamaan Sony F3:een. Se on raskas ja kookas ammattitason digitaalinen videokamera, jolla voi kuvata vaikka pitkän fiktioelokuvan.

Sonylainen ei pärjää kaikissa ominaisuuksissa maineikkaalle Red Onelle (Red esimerkiksi yltää 4,5K -tarkkuuteen), mutta se riittää opiskelijaelokuvien tekemiseen mainiosti. F3:n hyveenä on mm. kapean, filmikameramaisen syvätarkkuuden mahdollistava CMOS-kenno. Sillä kelpaa kuvata hämärässäkin, sillä kenno on herkkä ja rakeisuus vähäistä.

Syväkurkku varmaan löytää Red Onen ja F3:n rungoista kosolti eriävyyksiä, mutta käsikirjoittelijalle ne ovat kuin kaksi marjaa. Seuraavassa fiktioprojektissa voin ylpeästi kertoa maallikoille, että kuvaamme Redillä, eikä kukaan huomaa eroa.

Koulu on lisäksi hankkinut kourallisen pienempiä Panasonic AF-100 -kameroita. Ne ovat kuulemma hyvä vaihtoehto digitaalisille järjestelmäkameroille. Voi olla, että kuvaan seuraavan dokkarini kyseisellä kameralla.

Sony-paketti linsseineen poikineen kustantaa noin 40 000 euroa.

Alan ymmärtää, miksi tulostimissa ei ole enää paperia.

Ei koulun vanhoissa kameroissa mitään vikaa ollut.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s